Eksyssuo eli Öksyssuo sijaitsee Kauhanojan kylässä Loimaan kaakkoiskulmauksessa, jossa on myös Loimaan, Someron ja Koski TL:n yhteinen rajapyykki.
Suolle eksyi vuonna 1517 kaksi lasta, sisarukset tyttö ja poika, joita ei löytynyt laajoista etsinnöistä huolimatta. Heidät löydettiin menehtyneinä suomättäältä. Löytöpaikalla on risti muistona tavattoman surullisesta tapauksesta.
Alpo Jaakola rakensi Eksyssuolle mökin, jonka nykyään omistaa Metsähallitus. Mökki sijaitsee kumpareella lähellä lasten löytymispaikkaa ja ristiä. Kauhanojan kyläyhdistyksellä on käyttöoikeus mökkiin.
Mökin pihalla on talvisen Kuutamohiihdon levähdyspaikka makkaranpaistoineen ja kuumine mehuineen. Suon ympäri kiertää talvisin latu, jonka pituus on 8 km. Ladulle pääsee Tervatuvalta (Kattilasuontie 100) peltoja pitkin kulkevaa latua pitkin, Mannisista (5 km) ja lyhyintä reittiä Joenperäntieltä (noin 660). Viimeksi mainittua reittiä voi kulkea helposti sulan maan aikanakin.
Mökin pihalla käydään myös syyskuisten Jaakola-päivien aikana kuuntelemassa kirjailija Pirkko Jaakolan kuunnelma Eksyssuon lapset. Kuunnelma on fiktiivinen, mutta pohjautuu tosipohjaiseen lasten eksymiseen suolle 1500-luvun alkupuolella. Kuunnelman kuuntelemisen jälkeen mennään Pohjan tilalle keskustelemaan kuunnelmataiteesta jonkin ajankohtaisen asian pohjalta kyläyhdistyksen keittämän lämpimän juoman ohessa. Tapahtuman järjestävät Loimaan Jaakola-seura ry, Suomen Kuunnelmayhdistys ry ja Loimaan kaupungin kulttuuripalvelut.
Ensimmäisellä kerralla syyskuussa 2006 paikalla oli noin 50 kuuntelijaa hienossa tihkusateessa, myös kuunnelman kirjoittaja Pirkko Jaakola. Syyskuun alussa 2010 kuunnelmaa oli kuuntelemassa myöskin hienoisessa tihkusateessa 150 kuulijaa.
"Että näin voidaan ihmistä koskettaa" kuului yleisön joukosta.
Eräs hiihtoretki
Kyläläinen naisihminen oli hiihtämässä suolla helmikuussa 2010. Siinä kohdassa, missä menee poikittainen latu suon itä-länsisuunnassa, hän näki ladun vieressä karamellipapereita ja oikoladulla isokokoisen miehen hiihtämässä. Samalla hän sai puhelun ystävättäreltään ja jutteli hetken aikaa. Sitten hän päätti lähteä hiihtämään miehen perään ja vähän moittia karkkipapereista. Mutta miestä ei näkynyt missään!
Kotona hän katsoi puhelimesta aikaa, jolloin kaikki tapahtui, mutta puhelun tiedot olivat pyyhkiytyneet pois. Poissa olivat sekä mies että todiste puhelusta! Jotain outoa oli tapahtunut hiihtäjälle ja taas laitteelle, puhelimelle.
Oliko se Alpon haamu? Vai aikuiseksi kasvaneen eksyneen lapsen haamu?
Toinen hiihtoretki Olin ollut hommissa Kuutamohiihdon järjestelyissä enkä päässyt hiihtämään yöllä, joten menin seuraavana sunnuntaina 8.3.2009 päiväsaikaan suolle. Lähdin matkaan Tervatuvalta. Alun pelto-osuudella sain puhelun pojaltani ja pysähdyin. Minut ohitti kolmen hengen hiihtoporukka, mies ja kaksi naista, jotka olivat myös lähteneet hiihtämään Tervatuvalta. Aurinko paistoi ja ilma oli kerta kaikkiaan ihana. Suolla näin aina välillä edelläni minut ohittaneet kolme hiihtäjää. Välillä ihmettelin miksei heitä näy, mutta taas vähän ajan kuluttua näin heidät. Otin kuvia kelottuneista puista ja ihanasta suomaisemasta. Lenkin pohjoisosuudella sain hiihtäjät kiinni, vaihdoimme muutaman sanan ihanista olosuhteista ja ohitin heidät. Matka alkoi tuntua pitkältä ja odotin ristiä ja latua Alpon mökille. Sitten näin ihmisiä hiihtämässä vasemmalta suon yli kulkevaa oikolatua pitkin ja ajattelin tulevani ristille, mutta kun pääsin kohtaan josta ihmiset olivat hiihtäneet, paikalla ei ollut latua, ei minkäänlaista jälkeä! Tukka nousi pystyyn! Ihmettelin tapahtunutta, olivatko aurinkolasit heijastaneet takana hiihtävät ihmiset, olinko niin väsynyt että näin näkyjä? Saavuin ristille ja menin Alpon mökin vierestä kulkevaa paluulatua Tervatuvalle. Odottelin perässäni tulevia hiihtäjiä, mutta he eivät ilmeisesti tulleet samaa reittiä, koska en heitä enää nähnyt. Eivätkä he ilmestyneet Tervatuvallekaan, vaikka söin eväitä ja vähän odottelikin heitä. Kotona huomasin, että vasemman käteni keskisormen sivuun oli tullut ihonalainen veripurkauma, "pirunmerkki" tai myös "pyövelinmerkiksi" kutsuttu. En ollut hiihtäessä huomannut mitään kipua sormessa. Mistä se oli tullut? Siirsin digikameran kuvat tietokoneelle ja koin kolmannen järkytyksen. Kaikki suolla ottamani kuvat olivat ylivalottuneet! Aavemaisia puita! Miten digikameralla voivat kuvat itsestään ylivalottua? Eksyssuo on mystinen ja maaginen paikka. Siellä voi tapahtua ihmiselle jotain kummallista, ja ilmeisesti kamerallekin. Mutta siellä ei kuitenkaan pelota eikä siellä tunne oloaan turvattomaksi tai yksinäiseksi. Kävin hiihtämässä samana talvena uudelleenkin eikä mitään tavallisesta poikkeavaa tapahtunut. Tasan vuoden kuluttua aaveretkestä 9.3.2010 olin suolla kahden tunnin hiihtolenkillä. Näin yhden ainoan elävän olennon, korppi lensi suon yli. Mielessäni kertasin yllä olevaa tapausta ja päätin kirjoittaa sen tänne. Mutta täytyy sanoa, että aavekuvat yllättivät minut aavemaisuudellaan. En muistanut, että ne olivat näin kaameita.
Mutta tämä puistattaa...
Profiili